Heippa, kiva kun tulit tutustumaan!
|
Winterjoy-kennelnimen takana on Ilona, 28-vuotias collieharrastaja Joensuusta. Elämä collieiden kanssa ja niiden kasvattaminen on pitkäaikainen lapsuudenhaaveeni, joka kävi toteen talvella 2020. Kotona asuu avopuolison lisäksi tällä hetkellä kolme collieta. Koirat ovat meille ennen kaikkea perheenjäseniä, jotka nauttivat kaikesta yhteisestä tekemisestä, ulkoilusta ja reissuista.
Koiramaista elämäämme värittävät oleellisesti myös eri koiraurheilulajit. Harrastan ensinnäkin siksi, koska yhdessä opettelu ja oppiminen on niin hauskaa, kuin myös siksi että collie on fiksu koira, joka fyysisen aktivoinnin lisäksi rakastaa ajatuspuolen rasittamista. Näyttelyissä kävin aikana ennen collieita enemmänkin, mutta nykyisin agilityhalli ja metsä vievät kehistä voiton vapaa-ajalla :D Koulutukseltani olen biologi (FM, aineenopettaja), mistä on kivasti hyötyä myös kasvattamisen kannalta. Siinäpä se oleellisin lyhyesti! Mikäli tahdot lukea pidemmän taustatarinan siitä, miten tähän pisteeseen päädyin, rullaa sivua kuvien alapuolelle :) |
 (c) Satu Havukainen
|
(c) Laura Oinas
|
perhekuva Lemmenjoella kesällä 2020.
|
Lapsuudenkodissani asui pitkäkarvainen collie jo kun synnyin. Suuri tricoloururos oli paras ystäväni kun olin pieni, ja sen kuoleman jälkeen uutta koiraa hankittaessa olisin halunnut seuraavankin koiran olevan collie. Muu perhe ei kuitenkaan enää sellaista halunnut vaan katselimme muita rotuja, joiden edustajia ehtikin vuosien varrella olla kolme erilaista. Haaveeni colliesta ei kuitenkaan koskaan laantunut, ja peruskouluiän aikana ehdin sitä moneen kertaan vanhemmiltani kinuta. Lupaa ei koskaan hellinnyt, ja joskus 10-vuotiaana totesin että isona minä sitten perustan kennelin jotta voin ottaa niin monta collieta kuin haluan!
Jälkikäteen ajateltuna olen ollut iloinen, etteivät vanhempani minulle collieta vielä kotona asuessa suoneet - jäipähän nimittäin kunnolla aikaa tehdä taustaselvitys ja rotuun perehtyminen. Niinpä ala-asteikäisestä saakka haalin käsiini kaiken mahdollisen tiedon, mitä collieista käsiini sain, niin kirjallisuudesta kuin netistäkin. Suunnilleen asuin Collieyhdistyksen vanhalla keskustelufoorumilla ja kasvattajien kotisivuilla, eikä ollut yksi eikä kaksikaan kertaa kun teini-iässä hyppäsin junaan ja matkustin Jyväskylän Paviljonkiin, Tampereen Pirkkahalliin tai Helsingin Messukeskukseen istuakseni colliekehän laidalla kuusi tuntia tauotta näyttelyluettelon, kynän ja ensimmäisen järjestelmäkamerani kanssa, oppiakseni lisää.
|
|
Vaikka collie onkin aina ollut oma rotuni, ei koiraharrastustaustani olisi nykyisenlainen ilman niitä toisenrotuisia. Walesinspringerspanieli Nemo ja sekarotuinen rescuekoira Nita tutustuttivat minut eri harrastuslajien ihmeelliseen maailmaan osittain pakonkin kautta. 13-vuotias tyttö ja 2-vuotiaat kurittomat junnukoirat eivät olleet se helpoin kombinaatio koiratouhujen aloittamiselle, mutta sitkeyden ja sinnikkyyden kautta räpiköitiin lähtökohdista huolimatta aika pitkälle. Nemon kanssa kiersimme näyttelyissä yhtä sertiä vaille muotovalioksi, läpäistiin spanielien taipumuskoe, metsästeltiin vähäsen, tokoiltiin ja päästiin agilityssä 2-luokkaan. Nitan kanssa tokoiltiin ja kierrettiin mätsäreitä ja agilityssä kisattiin yhtä luva-nollaa vaille 3-luokkaan. Näiden kahden erikoisen ystävyksen kanssa kasvoin lapsesta aikuiseksi enkä voisi olla kiitollisempi, kuinka paljon opin koirien sielunelämästä ja kouluttamisesta NN-teamin myötä.
Ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen muutto omaan kotiin alkoi olla ajankohtaista, ja siten myös vihdoin sen pitkäaikaisimman haaveeni, oman collien, toteutuminen. Lukion loppuvaiheessa ja välivuoden aikana oli selkeytynyt, minkätyyppisestä koirasta tykkäisin ja kasvattajakin sitten löytyi samoihin aikoihin. Kun kesällä 2013 sain tietää päässeeni opiskelemaan ja muuttavani Joensuuhun, lähti myös pennunhankinta eteenpäin ja kesän 2014 alussa hartaasti odotettu Halti saapuikin sitten meille. Halusin sen ensimmäisen collieni olevan ehdottomasti tricoloururos, mutta alusta asti seuraavana suunnitelmana oli trikkinarttu. Kasvattajakurssin hoidin pois alta maaliskuussa 2017 ja kennelnimen anoin joulukuussa 2019, vuosikausien päättämispähkäilyn jälkeen.
Ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen muutto omaan kotiin alkoi olla ajankohtaista, ja siten myös vihdoin sen pitkäaikaisimman haaveeni, oman collien, toteutuminen. Lukion loppuvaiheessa ja välivuoden aikana oli selkeytynyt, minkätyyppisestä koirasta tykkäisin ja kasvattajakin sitten löytyi samoihin aikoihin. Kun kesällä 2013 sain tietää päässeeni opiskelemaan ja muuttavani Joensuuhun, lähti myös pennunhankinta eteenpäin ja kesän 2014 alussa hartaasti odotettu Halti saapuikin sitten meille. Halusin sen ensimmäisen collieni olevan ehdottomasti tricoloururos, mutta alusta asti seuraavana suunnitelmana oli trikkinarttu. Kasvattajakurssin hoidin pois alta maaliskuussa 2017 ja kennelnimen anoin joulukuussa 2019, vuosikausien päättämispähkäilyn jälkeen.
Haltin saapumisen myötä minulle aukeni erityisesti harrastusrintamalla ihan uusi maailma, ja ikuisen lempilajini agilityn ohella myös collien rodunomainen koemuoto, palveluskoiralajit, alkoivat tempaista yhä enemmän mukaansa. Mielestäni koiran ominaisuuksista saakin parhaiten tietoa siten, että niitä koulutetaan mahdollisimman monipuolisesti, ja erityisesti myös koetasolle asti. Paljon olen oppinut, mutta paljon on vielä opittavaakin! Itsensä kehittäminen ja kouluttautuminen jatkuu yhä. Onneksi olen tällä collieharrastuksen polulla saanut ympärilleni ihan huiput tukiverkostot ja mentorit - niin treenijuttujen kuin kasvatus- ja jalostuksellisten asioiden kannalta, ja olenkin erittäin kiitollinen heistä kaikista.
|
|
