Syksyn suruja Kesä meni ja syksykin on edennyt vauhdikkaasti! Tunteiden vuoristoradalta ei ole vältytty tänäkään vuodenaikana. Syyskuun puolivälissä kilpailtiin Collieyhdistyksen agilitymestaruuskisat kotiseuramme kisojen yhteydessä. Halti-poika veteli yli kuukauden totaalisen agilitytauon jälkeen tuplanollat todella kovassa seurassa! Colliemestiskisassa sija oli viides ja lisäksi tienasimme tällä joukkuekullan Savo-Karjalan alaosastolle. Huippu Halti <3 Viikkoa myöhemmin agilitytauon syy eli maastohommiin keskittyminen kulminoitui kun kävimme taas kokeilemassa hakukoetta. Onnistuttiin ja epäonnistuttiin eri asioissa kuin viime syksynä - ekassa kokeessa tulos jäi kiinni maastoista, tällä kertaa tottiksesta. Onneksi kuitenkin lähdettiin maastoihin, sieltä nousi kaikki maalimiehet 145/170 p arvoisesti ja tuli hyvä mieli onnistua sellaisissa asioissa, jotka on tänä kesänä olleet tosi vaikeita ennen kaikkea ohjaajalle (koiran, radan ja maaston lukeminen sekä reagointi yllättäen vastaan tuleviin tilanteisiin). Vaikka edelleen on vaikea keskittää ajatuksia siihen mikä meni hyvin eikä siihen mikä meni pieleen, ehkä sekin jossain kohtaa tulee. Kokeen jälkeen ajelimme suoraan Maaningalle SCY Savo-Karjalan alaosaston maastoviikonloppuun, jossa tehtiin palauttavat tottikset. Vielä tuosta viikon päästä jatkettiin yhä samoissa hommissa, joskin haikeammalla mielellä, kun suunnattiin Lievestuoreelle meidän viimeiseen collieiden palveluskoiraringin viikonloppuun. Halti teki töitä hienosti kaikilta osin ja ennen kaikkea nämä kaksi päivää tekivät omalle päälle tosi hyvää. Haikeus muuntui iloksi ja jossain kohtaa pitää varmaan kliseisesti todeta, että vaikkei päämäärään pääsisikään, se ei ehkä kuitenkaan poista matkan merkitystä ja merkityksellisyyttä tai sitä, että me osataan asioita. Syyskuun lopulle mahtuivat myös Nirpin kontrollikuvat omalla eläinlääkärillämme. Tsekattiin, miltä etujalat näyttivät 5 kuukautta CT-kuvien jälkeen, kuten Veterin ortopedi oli suositellut uusintakuvaamaan. Valitettavasti siellä ei hyvältä näyttänyt :( Keväällä oireillut vasen etujalka oli mennyt hieman parempaan suuntaan, joskin inkongruessi näkyi nyt selkeämmin. Oikean kyynärän OCD oli kadonnut rustosta kuten ortopedi oli uumoillutkin, mutta valitettavasti siellä oli jo nyt nivelrikkoa. Odottelemme vielä, lausuuko ortopedi jotain lisää, kun kuvat lähetettiin myös Veteriin.
Jatkamme niiden lajien treenailua joita Nirpi nytkin treenailee, koiran vointia seuraillen. Vaelluskoiraa Nirpistä ei tule, mikä ehkä musertaa mielialaa vielä enemmän kuin harrastuslajien rajoittuneisuus. Onneksi se on kuitenkin oireeton ja toivotaan, että sellaisena pysyykin mahdollisimman pitkään!
0 Comments
Leave a Reply. |
Arkisto
October 2021
Kategoriat |