Syksyn suruja Kesä meni ja syksykin on edennyt vauhdikkaasti! Tunteiden vuoristoradalta ei ole vältytty tänäkään vuodenaikana. Syyskuun puolivälissä kilpailtiin Collieyhdistyksen agilitymestaruuskisat kotiseuramme kisojen yhteydessä. Halti-poika veteli yli kuukauden totaalisen agilitytauon jälkeen tuplanollat todella kovassa seurassa! Colliemestiskisassa sija oli viides ja lisäksi tienasimme tällä joukkuekullan Savo-Karjalan alaosastolle. Huippu Halti <3 Viikkoa myöhemmin agilitytauon syy eli maastohommiin keskittyminen kulminoitui kun kävimme taas kokeilemassa hakukoetta. Onnistuttiin ja epäonnistuttiin eri asioissa kuin viime syksynä - ekassa kokeessa tulos jäi kiinni maastoista, tällä kertaa tottiksesta. Onneksi kuitenkin lähdettiin maastoihin, sieltä nousi kaikki maalimiehet 145/170 p arvoisesti ja tuli hyvä mieli onnistua sellaisissa asioissa, jotka on tänä kesänä olleet tosi vaikeita ennen kaikkea ohjaajalle (koiran, radan ja maaston lukeminen sekä reagointi yllättäen vastaan tuleviin tilanteisiin). Vaikka edelleen on vaikea keskittää ajatuksia siihen mikä meni hyvin eikä siihen mikä meni pieleen, ehkä sekin jossain kohtaa tulee. Kokeen jälkeen ajelimme suoraan Maaningalle SCY Savo-Karjalan alaosaston maastoviikonloppuun, jossa tehtiin palauttavat tottikset. Vielä tuosta viikon päästä jatkettiin yhä samoissa hommissa, joskin haikeammalla mielellä, kun suunnattiin Lievestuoreelle meidän viimeiseen collieiden palveluskoiraringin viikonloppuun. Halti teki töitä hienosti kaikilta osin ja ennen kaikkea nämä kaksi päivää tekivät omalle päälle tosi hyvää. Haikeus muuntui iloksi ja jossain kohtaa pitää varmaan kliseisesti todeta, että vaikkei päämäärään pääsisikään, se ei ehkä kuitenkaan poista matkan merkitystä ja merkityksellisyyttä tai sitä, että me osataan asioita. Syyskuun lopulle mahtuivat myös Nirpin kontrollikuvat omalla eläinlääkärillämme. Tsekattiin, miltä etujalat näyttivät 5 kuukautta CT-kuvien jälkeen, kuten Veterin ortopedi oli suositellut uusintakuvaamaan. Valitettavasti siellä ei hyvältä näyttänyt :( Keväällä oireillut vasen etujalka oli mennyt hieman parempaan suuntaan, joskin inkongruessi näkyi nyt selkeämmin. Oikean kyynärän OCD oli kadonnut rustosta kuten ortopedi oli uumoillutkin, mutta valitettavasti siellä oli jo nyt nivelrikkoa. Odottelemme vielä, lausuuko ortopedi jotain lisää, kun kuvat lähetettiin myös Veteriin.
Jatkamme niiden lajien treenailua joita Nirpi nytkin treenailee, koiran vointia seuraillen. Vaelluskoiraa Nirpistä ei tule, mikä ehkä musertaa mielialaa vielä enemmän kuin harrastuslajien rajoittuneisuus. Onneksi se on kuitenkin oireeton ja toivotaan, että sellaisena pysyykin mahdollisimman pitkään!
0 Comments
Kesää ja kisoja Kesä on lennähtänyt vauhdilla ohi. Töiden lisäksi koirien kanssa on treenattu ahkerasti, Ralla ja Halti agilityä, Nirpi hoopersia ja arjen perustottelevaisuutta sekä Halti ja Nirpi hakua. Pahimpien helteiden ajan oli maastotreenit tauolla, mutta hyvin ollaan saatu sittemmin treenejä kasaan. Ehdittiin vähän kisatakin. Halti starttasi keväällä agilitykisat taas kun koronarajoitteet hellittivät ja toukokuun kotikisoista onnistuttiin tekemään yksi nolla agiradalta 2-sijalla. Kesän aikana ei kauemmaksi päästy kisailemaan, vaan elokuun alussa juostiin jälleen kotikisoissa peräti 6 rataa yhteensä. Siellä oli nollat pienestä kiinni, paras tulos oli rimavitonen 3-sijalla mutta joka radoilla oli hyviä juttuja ja lähes kaikilla tuntui nätiltä juosta, meillä oli hyvä flow <3 Elokuun kisojen tähti oli kuitenkin Ralla, jonka kanssa uskalsin viimein startata kisauran! Kontakteista se osaa edelleen vain A:n, mutta onneksi ykkösille oli tarjolla kaksi hyppyrataa, joille osallistuttiin. Makseihin, harmi pikkulikalle, mutta jospa jossain vaiheessa päästään johonkin mittaustilaisuuten katsomaan, olisiko se lässähtänyt pentujen jälkeen sen senttimetrin rajatapauksesta pikkumaksiksi. Mutta voi minkä pieni koira teitkään, saatiin heti ensimmäisistä kisoista ensimmäinen LUVA! Etenemäkin ihan kiva yli 4 metriä sekunnissa, vaikkei palkintosijoille isompien koirien vauhdeissa yllettykään. Tämä tuli siis toiselta hyppäriltä, eka rata oli hyvä hyl. Olen tosi ylpeä ja iloinen, eihän Ralla ole esim. ikinä käynyt kisamaisissa treeneissä ja epiksissäkin viimeksi joulukuussa 2019, kun en ikinä pääse noihin :D Mutta sinne se vaan lähti kuin kokenutkin kisakoira, totesi vaan että ahaa okei täällä tehdään agilityä! Videot radoilta löytyy instasta. Pennut täyttivät pari päivää sitten jo 9 kuukautta! Ramin perhe on lähetellyt ihania hyvän mielen videoita touhuistaan ja ehdin moikata Nipsua helteisen iltalenkin verran heinäkuun alussa. Siinä on kyllä mainio koira, niin iso ja hieno ja iloinen <3 Kasvu on korjannut Nirpin ja Wilsonin etujalkoja suoremmiksi eivätkä ne sittenkään taida kääpiöitä olla/ei ole kyse dvarfismista, koska ihan hyvin ja normaaleilla collien mittasuhteilla ovat kasvaneet. Vajaa kuukausi sitten muutimme opiskelija-asunnosta rivitaloon ja elokuun viikot ovatkin menneet uutta kotia järjestellessä ja uusiin lenkkireitteihin tutustuessa. Koirat ovat sopeutuneet uuteen kotiin hyvin, enkä kyllä muuta odottanutkaan.
Tänä viikonloppuna koittaa kauan odotettu kesäloma ja lähdemme aikuisten koirien kanssa jälleen Lappiin vaeltamaan. Nirpi jää ystävien luo hoitoon, kun on vielä vähän pieni näin pitkälle matkalle. Tai no, onhan se varmaan aina aika pieni, juuri mitattiin säkäkorkeudeksi tässä 9 kuukauden iässä 46 cm... :D Terveystuloksia Tällä kertaa vaihteeksi ihan tavallisia terveysuutisia! Kaikkien pentujen geenitestitulokset degeneratiivisen myelopatian osalta ovat nyt tiedossa. Wilson (W. Ghibli) ja Rami (W. Squamish) olivat tiedossa itse asiassa jo aiemmin, koska pyysin Haltin ja Rallan kasvattajalta testaustikut näitä kauemmaksi lähteviä poikia varten jotta ehtisin ottaa näytteet jo ennen luovutusta. Tiesin, etteivät ne ehtisi perille ennen pentujen lähtöä ja että lähimpänä asuvaa Nipsua (W. Piteraq) kyllä näkisin sitten myöhemminkin, ja ehtisin napata poskisolunäytteet siltä samalla kuin Nirpiltä, kun ei ole kuitenkaan mitenkään akuutti asia.
Nirpin ja Nipsun testaustikuilla sitten kestikin vähän kauemmin saapua perille, kiitos Suomen Postin.. Mutta löysihän niidenkin tikut viimein Hollannista tänne ja takaisin! Ja käytetty labrahan on tosiaan van Haeringen, NL. Mutta joo, tuloksiin: Wilson DM/DM (altis) Rami N/DM (kantaja) Nipsu N/DM (kantaja) Nirpi DM/DM (altis) Nirpistä otin lisäksi labran oman pitkiscollie-paketin, jonka olen myös Rallalle ottanut aikoinaan. Niidenkään osalta ei yllätyksiä: CEA (collie eye anomaly): N/CEA (kantaja) MDR1 (lääkeaineyliherkkyys): +/+ (altis) IGS2 (selective cobalamin malabsorption): N/N NCL5 (neuronal ceroid lipofuscinosis): N/N TNS (trapped neutrophil syndrome): N/N HUU (hyperuricemia): N/N Grey Collie Syndrome/syklinen neutropenia: N/N Merlegeeni: m/m Hiplaxity 1: N/N Hiplaxity 2: N/N (löysälonkkaisuuteen kytköksissä olevia markkeritestejä, ei siis suoraan sairausgeenejä koska periytyy niin monitekijäisesti) Terveyskuulumisia Tämä kevät olikin sitten astetta rankempi aloitus tälle kasvattajan uralle. Olen viimeiset kaksi kuukautta itkenyt silmät päästäni ja menettänyt yöuneni yhden kasvatin sekä oman pennun vuoksi, mutta nyt ollaan viimein viisaampia ja saatu vastauksia moniin kysymyksiin.
Nirpi ontui vasenta etujalkaansa 28.-30.3. Ontuma meni levolla ohi tuolloin, ja samoihin aikoihin näin Wilsonin (W. Ghibli) ensi kertaa luovutuksen jälkeen. Sen etujalat olivat aika hurjan näköiset, mikä tietenkin säikäytti. Selvittelin asioita pääsiäisen yli, konsultoin kokeneempiani, ja heräsi pelko kyynärnivelien inkongruenssista. Wilsonille saatiin aika ortopedille röntgenkuviin huhtikuun lopulle. Nirpin ontuma palasi 10.4. aamulenkillä riehumisen jälkeen ja vein sen eläinlääkärille röntgeniin heti 12.4. (tai siis ihana Satu vei minun puolesta, koska olin itse töissä). Kyynärnivelet ja ranteet näyttivät ok:lta, mutta jotain häikkää jalkojen luissa oli, lääkäri ei vain tarkkaan osannut sanoa, mitä. Kuvat lähetettiin konsultoitavaksi muutamalle ortopedille, mutta mitään vastauksia ei saatu. Wilson röntgenkuvattiin Turun Pet-Vet Ortossa 28.4. Sillä todettiin etujalkojen virheasento/kehityshäiriö, molemmissa etujaloissa olkaluun nivelnastat eivät samalla korkeudella, mediaalinen korkeammalla kuin lateraalinen, nivelpinta vinossa. Molemmat radiukset proksimaalipää normaalia lateraalisemmin, molemmissa radiuksissa kiertymää dv-kuvissa, oikeassa voimakkaammin, sivukuvissa ei selkeää inkongruenssia radiuksen ja ulnan välillä, lievää skleroottisuutta mutta ei voimakkaita reaktioita. Ranteet ok. Wilson ei ole tänä aikana ontunut kuin kerran eikä klinikkatutkimuksessakaan aristellut raajojen palpaatiossa ja venyttelyissä lainkaan. Koska se on oireeton, mitään välittömiä toimenpiteitä ei tarvita, vain tarkkaa seurantaa ja normaalia liikuntaa. Wilsonin kuvannut eläinlääkäri oli itsekin yllättynyt, koska tällaisia ei tule vastaan kuin harvoin eikä tämä ole collieille ollenkaan tyypillistä. (Tämähän kyllä jo tiedettiin ja kyllä teki mieli huutaa elämän epäreiluutta kerran jos toisenkin tänä keväänä.) Lähetin Nirpin röntgenkuvat Wilsonin kuvanneelle lääkärille kommentoitavaksi/toiseksi tapaukseksi ja kysyin, onko kyseessä sama vaiva ja onko tosiaan mahdollista että kasvu korjaisi tilannetta. Lääkäri vastasi, että mahdollisesti on samaa mutta lievempänä, mutta ei pystynyt varmaksi sanomaan. Hän kuitenkin suositteli, että koska Nirpi on ontunut, sen kyynärpäiden tilanne kannattaisi tarkistuttaa ja paras vaihtoehto tähän olisi CT-kuvantaminen. Nirpi ontui vasenta etujalkaansa vielä kahtena erillisenä päivänä huhtikuun loppupuolella, sen jälkeen se on ollut täysin oireeton. Ontumaa ei ole tarvinnut lääkitä kipulääkkeillä, vaan se on mennyt levolla ohi. Olin tässä vaiheessa jo aika epätoivoinen, koska kukaan konsultoitu ortopedi ei ollut edelleenkään vastannut Joensuussa Nirpin kuvanneelle lääkärille, vaikka jotenkin odotin että jotain vastauksia tulisi jo ennen Wilsonin kuvaamista. Halusin vain niin kovasti tietoa, mustaa valkoisella, että mikä pennuilla oikeasti on, kun tuntui että kaikki vain arvailivat syitä ja seurauksia. Niinpä varasin Nirpille ajan CT-kuviin Eläinsairaala Veteriin ja 25.5. ajelimme Tampereelle. Ortopedin tutkimuksissa Nirpi aristi vasenta kyynärpäätä, muuten liikkeet ym. klinikalla olivat ok. Nirpi kuvattiin ja CT-kuvat lähetettiin Saksaan lausuttavaksi radiologille. Vastausten saapuminen oli suuri helpotus, sillä ne olivat tässä tilanteessa oikeastaan parhaat mahdolliset ja selkeyttivät myös Wilsonin lausuntoa. Nirpillä havaittiin kuvissa lievää kyynärnivelen inkongruenssia ja ulkokiertoa. Kuvista oli nähtävissä, että radiuksessa ja ulnassa oli ollut epäsuhtaa (eli ne olivat kasvaneet eri tahtiin), mutta sittemmin epäsuhta on tasaantunut ja ne ovatkin alkaneet taas kasvaa keskenään samassa tahdissa. Jostain syystä vasemman jalan luut ovat lyhyemmät kuin oikean, ja hieman yllättäen oikeassa kyynärässä olkaluun mediaalisessa nivelnastassa oli lievää osteokondroosia eli ruston paksuuntumaa, joka on saattanut tulla epätasaisesta paineesta - ihan loogista sen suhteen, että vasemman jalan ontuma on aiheuttanut ajoittain enemmän rasitusta oikeaan jalkaan. Nirpin molemmat ranteet olivat edelleen kunnossa ja kyynärät vaikuttivat ok:lta. Kummankin kyynärän varislisäkkeet ovat luutuneet onnistuneesti eikä jaloissa näkynyt lainkaan nivelrikkoa. Tämä on siis ihan huippujuttu! Juurisyynä kasvuhäiriöön on yksinkertaisesti se, että värttinäluu on lähtenyt kasvamaan S:n muotoisena eikä normaalin suorana, mutta radiologi ja ortopedi eivät osanneet sanoa, miksi näin on tapahtunut. Mahdollisesti voi olla kyse jostakin samankaltaisesta kuin lyhytkasvuisilla ihmisillä; ortopedin mukaan kuulostaa loogiselta, että pienellä aikuiskoolla ja kasvun häiriöillä olisi yhteys (en minä tästä yhdistelmästä ihan isoimpia koiria odottanutkaan, joskaan en nyt ihan tällaistakaan). Nirpi on korkeusmitattu mittakepillä kahdesti - 16-viikkoisena sen säkäkorkeus oli 36 cm ja 6-kuisena 43 cm, eli onhan tuo aika pieni kun miettii, että vielä se 8 senttiä täytyisi tulla lisää (collienartun alaraja 51 cm). Radiologin mukaan kasvulinjat ovat kuitenkin vielä auki, mikä on hyvä asia ja koska Nirpi on nyt yli kuukauden ollut ontumaton, mitä ilmeisimmin kasvu on korjannut tilannetta. Toivotaan että korjaa vielä jatkossakin! Iloinen uutinen vastauksessa oli myös, että mitään jatkotoimenpiteitä ei akuutisti Nirpillekään tarvitse tehdä. Oikean jalan osteokondroosi on niin lievä, että se todennäköisesti parantuu itsestään eikä sitä ole järkeä lähteä leikkelemään. Myöskään ulnan katkaisu, joka tyypillisesti kyynärnivelen inkongruenssitapauksissa tehdään hoidoksi, ei hyödytä tässä vaiheessa kun kasvu on kesken. Jos etujalkojen virheasento vaivaa tulevaisuudessa, niitä voi operoida korrektiivisella osteotomialla, mutta tämäkin on niin iso leikkaus ettei siihen luultavasti ole järkevää lähteä. Olen itsekin sitä mieltä, että on parempi että kasvava koira saa elää tavallista pennun elämää, raajojen leikkausoperaatioista kun aina seuraa pitkät liikkumiskiellot, toipumisajat ja pitkä kuntoutusprosessi. Nyt Nirpi saa siis jatkaa täysin normaalia elämää, sen kliinistä kuntoa seurataan ja mikäli ontuma palaa, kontrolloidaan uudestaan lääkärissä. Ortopedin mielestä olisi hyvä, että Nirpi läpivalaistaan jo ennen virallisia PEVISA-kuvia, kuukauden tai kahden päästä, jotta nähdään tilanteen eteneminen. Tähän onneksi riittää röntgenit omalla eläinlääkärillä eikä tarvitse CT:seen asti lähteä uudestaan. Myös Wilson menee kontrollikuviin jossain kohtaa, ja luonnollisesti molemmille oleellista on myös hyvä lihashuolto jo ennen mahdollisia oireiden ilmenemistä. Agility on poissuljettu harrastusvalikoimasta, mutta kaikkeen muuhun saatiin ortopediltä lupa tehdä ja siitä olen kovin iloinen <3 Sisarukset ovat niin kovin aktiivisia ja eläväisiä, että jotain pääpuuhaa varmasti tarvitaan. Mainittakoon tähän vielä, että sekä Nirpi että Wilson ovat saaneet koko kasvuaikansa riittävästi runsasta, vapaata ja monipuolista liikuntaa. Ne ovat syöneet laadukasta penturuokaa, samaa kuin niiden kaksi veljeä jotka ovat kasvaneet täysin normaalisti, suorilla jaloilla ja sen kokoisina kuin tämän ikäisen collien pennun kuuluukin. Ramin ja Nipsun kuulumiset tänä keväänä ovatkin olleet ihan valtavan suuri ilonaihe minulle <3 Laiha lohtu tässä tilanteessa on, että kukaan muukaan ei olisi osannut tällaista riskiä tässä yhdistelmässä ennustaa. Kahden pennun osalta geenilotto ei ollut nyt onnekas, mutta olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että tilanne ei nyt estäkään normaalia kasvavan koiran elämää. (Kuin myös siitä, miten asiallisesti ja kannustavasti sekä Wilsonin että isäkoira Lennin omistajat ovat tilanteeseen suhtautuneet.) Vähän turhan rankka kevät takana, ja tämä turhan rankka kokemus heti kasvatuksen alkutaipaleella olisi mieluummin voinut olla tulematta. En toivo tällaista kenellekään, mutta ainakin tämä on tosiaan kasvattanut ihmisenä ja koirankasvattajana. Tästä kompastellaan ylöspäin taas - kiitos läheisimmät kaikesta tuesta, avusta ja puhelimessa vietetyistä tunneista. Tiedätte keitä olette ja olette parhaita. Tuulet puolivuotiaita! Kevät on sujahtanut ohi todella vauhdikkaasti ja oman (työ)elämän muutoksissa ja koirapuuhissa on ollut sen verran työstämistä, että kotisivujen päivittely on vallan jäänyt, hupsista! Instagramin puolella sentään ollaan ajan tasalla.
Ensimmäiset Winterjoy-pennut tulivat tänään puolen vuoden ikään. Viimeiset kuukaudet ovat näyttäneet kasvattamisesta oikeastaan sen kaikki puolet - suunnattomasta ilosta ja ylpeydestä myös niihin synkimpiin varjopuoliin ja huoliin, joista lisää hieman myöhemmin. Olen kuitenkin älyttömän onnekas ja kiitollinen ihanista, järkevistä kasvatinomistajista ja vähintään yhtä huipusta isäkoiran omistajasta, joiden kanssa on jaettu iloja ja suruja ja pohdittu pulmia yhdessä. WhatsApp-ryhmä on laulanut tiiviisti ja on ollut ihanaa saada pojista säännöllisesti kuvia, videoita ja muita kuulumisia. Kaksi pennuista olen päässyt näkemään myös livenä luovutuksen jälkeen tänä keväänä, ensin Wilsonin (W. Ghibli) maaliskuun lopulla ja kuukautta myöhemmin Nipsun (W. Piteraq). Pojat muisti kasvattajan vielä ja kiipesivät syliin pusuttelemaan <3 Nirpi (W. Minuano) ei ollut veljien näkemisestä ihan niin innoissaan alkuun, mutta sitten lähti leikit hyvin käyntiin. Ralla tuumasi Wilsonille että voi painua hiiteen äidin nameilta, mutta Nipsua kyllä juoksutti pitkin Kuopion metsiä. No, olihan se sen lempilapsi alusta lähtien :D Toivottavasti pääsen pian näkemään Raminkin (W. Squamish) taas! Maailman tuulet maailmalla Pennut tulivat vuoden ensimmäisellä viikolla 7 viikon ikään ja saatuaan pentutarkastuksessa mikrosirut niskaansa, pääsi rekisteröintiprosessikin loppuun. Pennut saivat nimensä maailman paikallistuulien mukaan, eri kielillä ja eri mantereilta.
Ensimmäisenä maailmalle lähti isoin trikkipoika, Winterjoy Piteraq eli Nipsu. Piteraq on kylmä, suurella nopeudella puhaltava laskutuuli Grönlannin itärannikon jäätiköiltä. Tuulen nimi paikallisella inuiittikielellä merkitsee "sitä joka hyökkää kimppuun" - sisaruksiaan jyräävälle mörssärille aivan selkeä nimi :D Toisena uuteen kotiinsa muutti pienempi trikkipoika, Winterjoy Squamish eli Rami. Squamish on voimakas ja raju tuuli Kanadan länsirannikolta. Se puhaltaa Brittiläisen Kolumbian osavaltion vuonoissa, mereltä sisämaahan. Nimi toi mieleeni sanat skirmish ja mischief, jotka kuvastavat tätä pentua oikein hyvin. Viimeisenä matkaan saateltiin soopelipoika, Winterjoy Ghibli eli Wilson. Ghibli on japanilainen nimi Saharan autiomaasta Välimerelle puhaltavalle lämpimälle, voimakkaalle ja nopealle tuulelle, jonka tunnetuin nimi lienee sirocco. Aurinkopojalle luonnollisesti nimi minulle rakkaalta Afrikan mantereelta; pienellä viittauksella toiseen suureen intohimooni, piirroselokuviin ja yhdelle parhaista animaatiostudioista. Pentujen luovutus oli yllättävän rankkaa, mutta ikävääni helpottaa paitsi se, että pojilla on mennyt uusissa kodeissaan hienosti, myös se että yksi pikku tuuli jäi kotiin viuhumaan! Ensimmäinen kasvattini, ainoa narttupentu sai nimekseen Winterjoy Minuano. Tämä kylmä kaakkoistuuli puhaltaa Brasilian eteläisessä Rio Pardo do Sulin osavaltiossa ja pitää toisinaan ulvovaa ääntä. Brasilia on kotimaa sekä rakkaalle capoeiraharrastukselleni että ihailemilleni brasilianpaimenkoirille (jotka on aikoinaan jalostettu samoista pitkiscollieiden esi-isistä kuin nykyiset colliet), ja kun nimi vielä kuulostaa "minun" -sanalta, ei juuri ollut vaihtoehtoja. Kutsumanimekseen tyttö sai Nirpi, joka puolestaan on pohjoissaamea ja tarkoittaa lumikkoa. Pentuprojektikuukaudet kuluivat ohi aivan liian nopeasti, mutta onneksi pennut saivat ihanat kodit ja saamme Lenni-iskän omistajan Jennyn kanssa tiiviiseen tahtiin kuulumisia kasvateilta <3 Toivottavasti pian nähdään taas! Pentutarkastus 5.1. Optimistinen ajatukseni pentujen kasvusta uutisoimisesta noin joka toinen viikko ei aivan toteutunutkaan - kaikki ylimääräinen vapaa-aika kului tiiviisti pentujen kanssa hetkessä eläessä eikä niinkään läppärin ääressä, mutta onneksi someen tallentui reaaliajassa kaikenlaisia ihania muistoja pentuajalta!
Pennut kävivät silmä- ja pentutarkastuksissa 7-viikkoispäivänään 5.1.21. Pienemmällä trikkipojalla ja soopelipojalla oli lievä CRD, tyttö ja iso trikkipoika puolestaan olivat CEA-vapaita, joten oikein tyytyväinen sain olla! Muiltakin osin pennuilla oli kaikki kunnossa, ainoa ylläri oli, ettei lääkäri löytänyt soopelipojalta toista kivestä. 6-viikkoisena kumpikin kuitenkin löytyi, joten toivotaan että se toinenkin löytää tiensä takaisin alas sinne mihin kuuluu. Ralla 3 vuotta ja pennut 3 viikkoa Eilen rakas Ralla täytti jo 3 vuotta! Hassua miten paljon onkaan tapahtunut sen jälkeen, kun ensi kertaa tapasin sen, samanikäisenä kuin sen omat pennut nyt ovat. Niin kovin rakas ja mainio pieni koira on Lalla <3
Pennuille tuli samana päivänä mittariin 3 viikkoa. Valokuvat alkavat sisältää muutakin kuin makoilua, mutta kuvaaminen käy myös vaikeammaksi, kun meno laatikossa vain kiihtyy. Pentujen silmät aukesivat 12 ja 13 vuorokauden iässä ja kaikki kasvavat edelleen hyvin. Maailma avartuu! Pennut syntyneet! Rallan ja Lennin pennut syntyivät tiistaiaamuna 17.11. Maailmaan saapui tricolour narttu, soopeli uros ja kaksi tricolour urosta. Ihmeellistä että siinä ne nyt ovat, minun ensimmäiset kasvattini! <3
Ralla hoiti synnytyksen hienosti ja on edelleen erinomainen emo. Nyt seuraillaan, että pienimmätkin saavat riittävästi maitoa ja lähtevät kasvamaan. Odotusta Rallan kanssa jännätään vielä viimeistä tiineysviikkoa. Tänään kävimme tiineysröntgenissä ja hakemassa toisen herpesrokotteen. Hirmuisen suurta pentuetta ei ole odotettavissa, joten en ota toistaiseksi vastaan uusia kyselyitä - jo nyt tiedän, että kotivalintojen tekeminen tulee olemaan tosi vaikeaa. Kiitos kaikille viestiä laittaneille mielenkiinnosta :)
|
Arkisto
October 2021
Kategoriat |